Päivän Byrokraatille

Tänään laitoin alla olevan kommentin Päivän Byrokraatti -sivulle. Asia liittyy amerikkalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan, josta kiinnostuin Yhdysvaltojen presidentinvaalikamppailun uutisointia seuratessani.

Päivän Byrokraatin käsitys amerikkalaisesta maahanmuutosta on kovasti vanhentunut. Yhdysvaltoihin kohdistunut maahanmuutto tuli 1960-luvulle asti lähinnä Euroopasta. Siihen asti maahanmuuttoa saattoi perustella taloudellisesti hyödyllisenä. Tulijat työllistyivät suunnilleen saman tien ja alkoivat maksaa yhteiskunnalle verovaroja enemmän kuin niitä kuluttivat.

Sen jälkeen demokraattinen puolue sai lainsäädännöllisillä manöövereillä aikaan tilanteen, jossa nykyisin Yhdysvallat hyväksyy lähinnä kehitysmaista tulevat maahanmuuttajat. Ja vaalikampanjan aikana nähtiin, että varsinkin demokraattisen puolueen edustajat mielellään hyväksyvät jopa laittomatkin maahanmuuttajat, kunhan he tulevat kolmannen maailman maista.

Nämä uudet tulijat aiheuttavat yhteiskunnalle paljon enemmän kustannuksia kuin hyötyjä. Vaikka jotkut työnantajat hyötyvät halvasta työvoimasta, halpa työvoima aiheuttaa moninkertaiset kustannukset yhteiskunnalle verrattuna heidän maksamiinsa veroihin nähden: terveydenhuolto, lasten koulutus, poliisi, vankilat, yms. Lisäksi nykyinen maahanmuutto syrjäyttää Amerikan omia pienituloisia työntekijöitä työmarkkinoilta. ”What the hell yuo have to lose”, kysyi Trump muistuttaen, että uudet tulijat – lailliset ja laittomat – vievät mahdollisuuksia juuri mustilta.

Demokraattien kannalta nykyinen ”värillinen” maahanmuutto on kannattavaa. Noin kahdeksan maahanmuuttajaa kymmenestä kannattaa kaikissa vaaleissa demokraatteja. Tällä on poliittisen kamppailun kannalta iso merkitys, koska konservatiivit ovat voittaneet enemmistön valkoisten äänistä kaikissa presidentinvaaleissa vuodesta 1948 alkaen.

Tällä hetkellä Yhdysvaltojen suurimmissa kaupungeissa demokraatit käyvät kamppailua ns. sanctuary city asemasta. Nämä kaupungit ovat päättäneet, että viranomaiset eivät saa asettaa laitonta maahanmuuttajaa syytteeseen vain sillä perusteella, että hän on maassa laittomasti. Eivätkä viranomaiset saa edes kysyä kaupunkilaisen maassaolon perustetta, kansalaisuutta yms. Jos Trump alkaa siirtää laittomia maahanmuuttajia rajan yli Meksikoon, merkinnee se myös muutosta näiden turvakaupunkien asemaan.

Monien hyvätuloisten amerikkalaisten kannalta maahanmuuttajat ovat hyödyllisiä, koska tarjoavat edullisia palveluja. Onhan mukavaa kun tavallinen toimittaja, arkkitehti tai juristi voi palkata kotiinsa kaksi ja kolmekin apulaista huolehtimaan siivouksesta, pyykinpesusta ja muusta ikävästä. Siinä varmaan tuntee itsensä tärkeäksi – ja ehkäpä vielä jonkinlaiseksi hyväntekijäksikin. Vaikka osa halpatyövoiman palkasta tosiasiassa jääkin yhteiskunnan maksettavaksi.

Lakisääteisesti köyhtyvät tulonsaajat

Joitakin vuosia sitten yli 9-kymppinen sukulaismies otti puheeksi taitetun indeksin. Hän oli voimakkaasti sitä mieltä, että ns. taitettu indeksi oli viritetty näivettämään eläkkeet olemattomiksi. Vanhan ja suhteellisen varakkaan miehen vimma asiassa tuntui yllättävältä ja vähän huvittavaltakin. Keskustelimme asiasta pitkään ja lopulta sain hänet uskomaan, että eläkkeiden reaalinen ostovoima ei laske ainakaan taitetun indeksin vuoksi. Taitettu indeksi merkitsee kyllä sitä, että eläkkeiden ostovoima nousee paljon hitaammin kuin palkkojen. Ja siinä suhteessa eläkeläisten tilannetta tosiaan heikennettiin 90-luvulla, kun nykyinen eläkeindeksi tuli ns. puoliväli-indeksin tilalle.

Taitetussa indeksissä maksussa olevia työeläkkeitä korotetaan vuosittain niin, että niiden reaalinen ostovoima kasvaa viidesosalla palkkojen reaalisen ostovoiman kasvusta.

Viime viikolla sitten uutisoitiin uudesta kansalaisaloitteesta, joka jätettiin Eduskunnan puhemiehelle: aloite vaatii työeläkeindeksin palauttamista palkkatasoindeksiksi. Aloitteessa viitataan työeläkejärjestelmän alkuun 1960-luvulla, jolloin ansiotasoindeksistä tehtiin sellaisenaan myös työeläkeindeksi.

Kimmo Kiljunen, joka on keskeisesti ollut kansalaisaloitteen takana, sanoo eläkkeensaajien olevan ainoa tulonsaajaryhmä valtakunnassa, joka köyhtyy lakisääteisesti. Puhe köyhtymisestä on tässä yhteydessä provosoivaa. Lakisääteisestihän maassa pikemminkin taataan se, että työeläkettä saavien kansalaisten reaalitulot nousevat vuosittain aina, kun ansiotulotkin nousevat reaalisesti.

Kiljunen entisenä sosialidemokraattien kansanedustajana asettaa puoluetoverinsa hankalaan asemaan. Antti Rinnettä haastateltiin uutislähetyksessä ja hän vastusteli kansalaisaloitetta selittämällä, että vaadittu indeksiuudistus johtaisi päin vastoin siihen, että pientä eläkettä saavien asema vain heikkenisi. Suhteellisesti.

Seuraavan päivän lehtihaastatteluun Rinne oli ehtinyt hioa vastaustaan seuraavaan muotoon: "Sdp:n tavoitteena on, että kansaneläkeläisten ja pientä työeläkettä saavien ostovoimaa parannetaan. Tämä kansalaisaloite ei sitä tee parhaalla mahdollisella tavalla."

Politiikkojen puhuessa vastuu on kuuntelijalla. Rinne kyllä selvästikin ymmärtää, että kansalaisaloite on epärealistinen, mutta ei uskalla sanoa sitä. Tietäessään miten kiihkeästi asiaan suhtaudutaan eläkeläisäänestäjien joukossa, hän ratkaisee asian hämäyksellä ja on lupaavinaan etsiä parhaan mahdollisen tavan korottaa eläkeläisten ostovoimaa. Gallupien ykkössijaa ei parane sössiä.

Toverien Kiljunen ja Rinne työeläkelogiikan soveltaminen pienipalkkaisten alojen työehtoneuvotteluissa johtaisi palkankorotuksista kieltäytymiseen ellei yhteisymmärrystä saavutettaisi senttimääräisistä korotuksista. Prosenttikorotuksethan olisivat Kiljusta mukaillen pienipalkkaisten työntekijöiden työehtosopimukseen perustuvaa köyhdyttämistä.

Sen paremmin Kiljusesta kuin Rinteestäkään ei näytä olevan tarpeellista viitata Eläketurvakeskuksen laskelmiin, joiden perusteella eläkevarat loppuvat 2060-luvulla, jos ansiotasoindeksistä tehtäisiin eläkeindeksi. Kun kansalaisaloite tulee eduskuntaan, ei lopputuloksesta ole epävarmuutta. Mikään vastuuntuntoinen taho ei palauta ansiotasoindeksiä eläkeindeksiksi. Tärkeätä silti olisi, että eduskuntakeskustelu toisi myös eläkeläisten ulottuville sellaista tietoa, joka avulla poliittisten helppoheikkien puheet asettuisivat oikeaan arvoonsa.

Ruotsiko asuntokuplii ?

Eilisessä Kauppalehdessä oli jälleen kirjoitus Ruotsin asuntokuplasta. Kirjoituksen taustana oli Euroopan järjestelmäriskikomitean (ESRB) antamat varoitukset kahdeksalle EU-maalle. Ruotsia tukistettiin asuntovelkojen ennennäkemättömästä määrästä, johon ultramatalat lainakorot ovat johtaneet.

Aiemmin kirjoitin tässä blogissa, että ns. asuntokupla sanan aidossa merkityksessä edellyttäisi hintojen nousua ilman taustalla olevaa reaalitalouteen pohjautuvaa perustetta. Matalat korot voivat aiheuttaa asuntojen spekulatiivista kysyntää, mutta onko Ruotsissa kysymys asuntojen spekulatiivisesta kysynnästä?

On kiinnostavaa, että Ruotsin asuntomarkkinoiden hinnanmuodostuksesta puhuttaessa en ole kertaakaan huomannut ainoatakaan viittausta markkinoilla vallitsevaan tilanteeseen. Nimittäin maassa, johon parhaimmillaan ilmestyy vuosittain vähintään kymmeniä tuhansia uusia maahanmuuttajia ja pahimmillaan satakin tuhatta, muuttoliikkeellä on varmasti tekemistä asuntojen kysynnän ja hinnanmuodostuksen kanssa. Kun markkinoilla vallitsee asuntojen kasvaneeseen tarpeeseen perustuva ylikysyntä, hintojen nousua ei voi välttää. Se, että EU on toimillaan aikaansaanut nähdyn kansainvaelluksen ja EKP omilla toimillaan jopa negatiiviset viitekorot, ei todellakaan ole ruotsalaisten vika. Ja se, että ESRB nyt moittii Ruotsia asuntomarkkinoiden tilanteesta, joka hyvin pitkälle on seurausta Unionin omasta toiminnasta, osoittaa miten hämmennyksissä Eurooppa parhaillaan on.

Oli hupaisaa, että eilisessä Kauppalehdessä oli toinenkin Ruotsin asuntomarkkinoiden tilaa käsittelevä artikkeli: Handelsbanken ei näe Tukholmassa hintakuplaa. Siinä konsernijohtaja Anders Bouvin toteaa, että "Handelsbankenin näkökulmasta emme ole huolissamme Tukholman asuntomarkkinoiden tilanteesta. Olemme hyvin tyytyväisiä lainasalkkuumme. Emme lainoita asiakkaita, joiden maksukykyyn emme luota."

ESRB raportti on varmaankin löytänyt systeemiriskin jäljille. Sellainen muhii monen maallikonkin mielestä Euroopassa. Mahdollinen asuntomarkkinoiden hintaromahdus ei kuitenkaan ole järjestelmäriskin syy vaan pikemminkin sen seuraus. Sen vuoksi näyttääkin loogiselta, että ESRB, jonka hallitusta Mario Draghi johtaa, yrittää jo ennakolta pelata tulevan kriisin mustapekka mahdollisimman kauas Frankfurtista.

Ristipaineita

Presidenttiehdokas Trumpin yhtenä hyökkäyskohteena oli poliittisesti korrekti puhe. Hänen mielestään on naurettavaa, että esimerkiksi hyvän joulun toivotuksesta on tullut poliittisesti epäkorrektia puhetta.

Tämän päivän Mailin verkkojulkaisussa kerrotaan Englannin pääministerin kannanotosta. Siinä vaaditaan, että kristittyjen tulee voida juhlia uskonsa juhlapäiviä vapaasti ja ilman pelkoa. Aiheen vaatimukselle antoi tasa-arvokomitean raportti (Equality and Human Rights Commission). Raportti kertoo, että erilaiset organisaatiot ovat alkaneet vältellä joulu-sanan käyttöä erilaisissa tervehdyksissä.

Kirjoitusta lukiessa tuli mieleen uutinen muutaman päivän takaa. Siinä kerrottiin saksalaisessa pikkukaupungissa sijaitsevasta kaupasta, joka oli poistanut joulukoristeet myynnistä. Kauppias oli perustellut asiaa sanomalla kaupan muuttuneen muslimikaupaksi, kun kaksi kolmasosaa kaupungin väestöstä oli muslimitaustaisia.

Englannissa monet julkiset laitokset ovat kehottaneet korvaamaan joulutervehdyksen esimerkiksi ilmaisuilla ’Season’s Greetings’ tai  ’Winterval’.

Valkoisen Talon verkkosivuilla ei tietenkään puhuta joulusta. Sen sijaan puhutaan juhlapäivistä ja juhlapäivien koristeluista. Pienenä kauneusvirheenä on joulukuusi. Ilmeisesti pelkkä puusta tai kuusesta puhuminen kuulostaisi poliittisesti korrektinkin korvissa liian puisevalta. Näin ollen Valkoisessa Talossakin juhlapäivien koristeluun kuuluu myös joulukuusen koristelu.

Yhteiskunnan saattaminen poliittisesti korrektille kannalla näyttää tapahtuvan erilaisten organisaatioiden kautta: ensin julkisen vallan ja vapaan kansalaistoiminnan piirissä toimivien organisaatioiden ja seuraavassa vaiheessa kaupallisten organisaatioiden. Poliittisessa korrektiudessa on tietenkin kyse länsimaisuuteen liittyvien piirteiden häivyttämisestä. Ensimmäiseksi tulilinjalla on kristinuskon edellyttämä käyttäytyminen ja symbolit.

Mainitussa EHRC:n raportissa kerrottiin British Airwaysin matkustamohenkilökuntaan kuuluneesta henkilöstä, joka oli erotettu, koska tämä oli kieltäytynyt poistamasta kaulallaan ketjussa riippuvaa ristiä.

Valkoihoinen länsimainen ihminen voi olla poliittisesti korrekti vain näkemällä kaikkialla maanmiestensä ja –naistensa väärämielisyyttä ja vaatimalla asiaan pikaista korjausta. Myös kannattaa opetella puhumaan rakenteisiin sisältyvästä rasismista. Toimintatapana tekopyhyys on toimiva apuväline, kun pyrkii poliittisen korrektiuden mestariksi. Esimerkiksi hurskastelu Trumpin rasismilla on hyvä ensiaskel. Varmemmaksi vakuudeksi voi tunnustautua feministiksi.