Läsimaiset arvot, kansainväliset sopimukset ja Suomi

Yle kertoo presidentti Niinistön pitävän amerikkalaisen kollegansa Trumpin pakolaisrajoituksia länsimaisten arvojen vastaisina. Niinistö ei kuulemma hyväksy "presidentin ratkaisua estää seitsemän muslimienemmistöisen maan kansalaisilta pääsy Yhdysvaltoihin." Näyttää, että Niinistö aikoo puristaa nyrkkiä taskussa. Turkanen sentään.

Presidentti ei kuitenkaan paheksu eurooppalaisia kumppaneitaan, jotka sulkevat rajojaan, rakentavat aitoja ja lahjovat turkkilaiset pitämään maassaan olevat pakolaiset poissa Euroopasta.

Trumpin kannattaisi ottaa oppia Suomesta. Kun meille alkoi tulla oikeauskoista kansaa itärajan yli, ei täällä suinkaan suljettu rajaa hädänalaisilta. Vaikka olisimme mielellämme vastaanottaneet kaikki kynnelle kykenevät afgaanit ja arabit, pahaksi onneksi Putin päätti sulkea reitit tulijoilta. Ja sitä paitsi, koska Putinilla ei ole länsimaisia arvoja riippakivenään, niin ei hänen lahjomisensa tullut edes kalliiksi.

Ristipaineita

Presidenttiehdokas Trumpin yhtenä hyökkäyskohteena oli poliittisesti korrekti puhe. Hänen mielestään on naurettavaa, että esimerkiksi hyvän joulun toivotuksesta on tullut poliittisesti epäkorrektia puhetta.

Tämän päivän Mailin verkkojulkaisussa kerrotaan Englannin pääministerin kannanotosta. Siinä vaaditaan, että kristittyjen tulee voida juhlia uskonsa juhlapäiviä vapaasti ja ilman pelkoa. Aiheen vaatimukselle antoi tasa-arvokomitean raportti (Equality and Human Rights Commission). Raportti kertoo, että erilaiset organisaatiot ovat alkaneet vältellä joulu-sanan käyttöä erilaisissa tervehdyksissä.

Kirjoitusta lukiessa tuli mieleen uutinen muutaman päivän takaa. Siinä kerrottiin saksalaisessa pikkukaupungissa sijaitsevasta kaupasta, joka oli poistanut joulukoristeet myynnistä. Kauppias oli perustellut asiaa sanomalla kaupan muuttuneen muslimikaupaksi, kun kaksi kolmasosaa kaupungin väestöstä oli muslimitaustaisia.

Englannissa monet julkiset laitokset ovat kehottaneet korvaamaan joulutervehdyksen esimerkiksi ilmaisuilla ’Season’s Greetings’ tai  ’Winterval’.

Valkoisen Talon verkkosivuilla ei tietenkään puhuta joulusta. Sen sijaan puhutaan juhlapäivistä ja juhlapäivien koristeluista. Pienenä kauneusvirheenä on joulukuusi. Ilmeisesti pelkkä puusta tai kuusesta puhuminen kuulostaisi poliittisesti korrektinkin korvissa liian puisevalta. Näin ollen Valkoisessa Talossakin juhlapäivien koristeluun kuuluu myös joulukuusen koristelu.

Yhteiskunnan saattaminen poliittisesti korrektille kannalla näyttää tapahtuvan erilaisten organisaatioiden kautta: ensin julkisen vallan ja vapaan kansalaistoiminnan piirissä toimivien organisaatioiden ja seuraavassa vaiheessa kaupallisten organisaatioiden. Poliittisessa korrektiudessa on tietenkin kyse länsimaisuuteen liittyvien piirteiden häivyttämisestä. Ensimmäiseksi tulilinjalla on kristinuskon edellyttämä käyttäytyminen ja symbolit.

Mainitussa EHRC:n raportissa kerrottiin British Airwaysin matkustamohenkilökuntaan kuuluneesta henkilöstä, joka oli erotettu, koska tämä oli kieltäytynyt poistamasta kaulallaan ketjussa riippuvaa ristiä.

Valkoihoinen länsimainen ihminen voi olla poliittisesti korrekti vain näkemällä kaikkialla maanmiestensä ja –naistensa väärämielisyyttä ja vaatimalla asiaan pikaista korjausta. Myös kannattaa opetella puhumaan rakenteisiin sisältyvästä rasismista. Toimintatapana tekopyhyys on toimiva apuväline, kun pyrkii poliittisen korrektiuden mestariksi. Esimerkiksi hurskastelu Trumpin rasismilla on hyvä ensiaskel. Varmemmaksi vakuudeksi voi tunnustautua feministiksi.

Trump lannistaa vastustajansa

Jossain kesäkuun Talouselämä-lehden kannessa oli teksti "Donald Trump lannisti republikaani Matti Apusen". Sittemmin näyttää monet muutkin masentuneen Trumpin voittokulusta. Ja aika harva osaa antaa mitään järkevää selitystä tapahtuneelle. Useimmat hävinneitä kannattaneista ja myös Clintonin kannattajista osaavat vain puhua vihapuheesta ja tölvimisestä Trumpin menestyksen selityksenä. Selitys ei kuitenkaan vakuuta ainakaan minua.

Apunen analysoi Trumpin menestystä älykkäästi, vaikka osittain sortuu samaan ylimielisyyteen kuin esimerkiksi suomalainen media. Hänen analyysinsa ei varmaankaan koske pelkästään amerikkalaista keskiluokkaa, kun hän kirjoittaa:

 "  Keski- ja pienituloiset ihmiset tuntevat, että poliittinen järjestelmä on jättänyt heidät heitteille, ilman turvaa. Tälle joukolle maahanmuutto ei ole vain kansantaloudellinen ongelma, vaan todellinen kysymys, joka vaikuttaa suoraan heidän työpaikkoihinsa, palkkoihinsa, terveydenhuoltoonsa ja lastensa kouluihin.

He sanovat, että eliitti ei ole ottanut vakavasti  heidän pelkojaan, koska sen ei tarvitse. Yhteiskunnan yläkerroksessa on edelleen tarjolla hyvin palkattuja töitä, eliitin ei tarvitse jonottaa kun julkiset terveydenhuoltopalvelut ruuhkaantuvat..."

Trump oli ainoa republikaanien esivaaliehdokas, joka tajusi, että köyhtyvää keskiluokkaa, jonka työtkin uhkaavat karata vieraisiin maihin, ei kannusteta perinteisillä konservatiivien opinkappaleilla. Hän lupasi lisää työtä ja laskea verotusta. Mutta hän ei puhunut tulonsiirtojen ja sosiaalietuuksien leikkauksista. Ja kun Trump selitti keskiluokan ahdingon väärin toteutetulla vapaakaupalla, kansa alkoi uskoa häntä. Ja miksei olisi, kun kerrankin joku näytti olevan kiinnostunut korjaamaan tavallisen amerikkalaisen ahdinkoa.

Näinä päivinä demokraattien kerma puhuu Hillary Clintonia presidentiksi Philadelphiassa. Donald Trumpia vastaan on hyökätty ja sanottu hänen olevan negatiivinen ja Amerikan suurenmoinen jo valmiiksi. Hillaryn puhe on vielä kuulematta, mutta enpä usko että unelmahöttö puree kansaan, josta 70 prosenttia katsoo asioiden kehittyvän huonoon suuntaan.

Itseäni Yhdysvaltojen presidentinvaaliin yhteydessä on ihmetyttänyt, katsooko YLE olevansa jonkinlainen osapuoli vaaleissa. Ihmettelen, mitä täkäläinen media sitten tekee, kun Trump on presidentti. Unohdetaanko puheet rääväsuisuudesta, asiantuntemattomuuksista, epärehellisyydestä ja mitä kaikkea punaviherkupla hänestä nyt keksiikään kertoa ennen kuin lopulta ymmärtää, että Hilary jäi ruikuttamaan rannalle.

Nimittäin olisin jo valmis lyömään aika paljon vetoa, että Trump voittaa tulevan vaalin. Siksi mediankin kannattaisi alkaa paneutua tilanteeseen ja unohtaa kaikenlaiset horinat luonnevikaisuudesta ja ties mistä.

Pitkä kuuma kesä

Kesäkuusta tuli ikimuistettava. Sillä kukapa olisi uskonut, että Iso-Britannia todellakin valitsee Brexitin. Vaikka mahdollisuus lähtöpäätökseen tuntui olevan, median myllytyksessä monikaan ei varmaan olisi uskaltanut panna rahojaan likoon sen puolesta.

Nyt heinäkuussa republikaanien ja demokraattien konventtien välissä Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanjaa käydään jo kovilla kierroksilla ja taas medialla on tärkeänä työnä kätilöidä oikea vaalitulos. Iso-Britannian pettymyksen ei anneta masentaa vaan nyt sanan säilät säihkyvät Yhdysvaltojen puolesta. Niinpä Ylen sivuilla oli tänään haastateltu Trumpin kampanjassa mukana olevaa suomalaista. Kummallisessa haastattelussa haastateltava vastaili toimittajan kysymyksiin. Minkä jälkeen toimittaja kommentoi vastausta ja kertoi samalla, mikä olisi ollut oikea vastaus. En tiedä, mitä kyseinen haastateltu mahtoi ajatella lopputuloksesta, jossa hänen sanansa toimivat jonkinlaisena tekosyynä kertoa lukijalle, miten tyhjää kaikki presidenttiehdokas Trumpin puhe onkaan.

Vähän toisentyyppinen artikkeli oli tänään The New York Timessa. Feisal G. Mohamed kirjoitti pitkän, oppineen selvityksen siitä, miten Trumpin puheiden aatteelliset juuret löytyvät Carl Schmitt´n yhteiskunnallisesta ajattelusta. Tämän ajattelun kulmakivenä on kansallisvaltio, ja nykyajan amerikkalaiselle liberaalille kansallismielisyys ja kansallissosialismi ovat suunnilleen yksi ja sama asia, kuten suomalaiselle suvakille ainakin. Niinpä ei sitten ollut edes yllätys, kun kirjoituksen loppupuolella paljastettiin Schmittin liittyneen Natsi-puolueeseen 1933. Oli hyväkäs vielä sodan jälkeenkin kuulema kieltäytynyt "to submit to denazification".

En tiedä liittyykö ikääntymiseen, mutta nykyään haaveilee kanavasta, jossa vain raportoitaisiin maailmanmenoa ja jätettäisiin johtopäätösten tekeminen kuulijoille. Välillä tuntuu, että osa median valistustyötä on jättää raportoimatta olennaista ja kommentoida epäolennaista. Näinä aikoina olisi esimerkiksi luullut, että republikaanien kokouksen päätöspäivässä oli kiinnostanut Peter Thielin puheenvuoro. Tai Trumpin suhde seksuaalivähemmistöjen kanssa. Enpä kuitenkaan huomannut mitään merkkejä näistä. Sellainen huomio olisi varmaankin tehnyt särön politrukkien tiedotuslinjaan.

Kansainvälinen sananvapauden päivä

Eilisessä lehdessä (TS 1.5.2016) päätoimittaja Kari Vainio kirjoitti otsikolla "Nationalismi koettelee sananvapautta". Kirjoituksella alustettiin tänään vietettävää "Maailman lehdistönvapauden ja sananvapauden" päivää. Otsikosta päättelin, että joku Talvisotaa muisteleva monikulttuurikriitikko tai vastaava on taas saamassa päätoimittajan kädestä. Mutta erehdyin.

Kirjoittaja aloittaa toteamalla, että "Suomi on maailman ykkönen, kun puhutaan lehdistön vapaudesta." Tämähän on tietysti järkyttävä toteamus, kun ottaa huomioon, minkälaisia kauhuja suomalaisetkin toimittajat, tutkijat ja yleensä kaikki suvaitsevat ihmiset ovat viime vuosina saaneet kokea ja kärsiä.

Esimerkkinä nationalismin sananvapautta kuristavasta otteesta toimittaja nostaa esille Turkin hallituksen, joka onnistui painostamaan liittokansleri Merkkeliä toimittaja Jan Böhermannin tapauksessa. Böhermanhan käytti sananvapauttaan esittämällä pilkkarunon Erdoganista. Erdoganin vaatimuksesta Merkel katsoi, että toimittajaa voidaan syyttää oikeudessa jonkun keisarikunnan aikaisen säädöksen pohjalta. Liittokansleri piti runoa "tietoisesti harhaanjohtavana". Vaikea sanoa miten satiirikko voisi diktaattoria ivatessaan olla ylipäätään harhaanjohtava. Tarkoitushan oli kaiketi todeta, että kyseinen pääministeri kaikin keinoin vastustaa mm. kaikkea sitä, mihin on tapana viitata puhumalla eurooppalaisista arvoista. Tämä mieshän kiistää jopa armenialaisten kansanmurhan - kaiken muun ohessa.

Jotenkin ajalle tyypillistä, että sama ihminen, joka toisessa yhteydessä puhuu ääni vapisten ja erottelemattomasti ihmisoikeuksien ja ihmisrakkauden puolesta, joutuukin seuraavassa hetkessä kokonaan lurjusten vietäväksi.

Mutta silti päätoimittajan näkemystä voi pitää outona. Eihän Saksan sanavapaus- tai lehdistönvapaustilanne ole pohjimmiltaan seurausta nationalismista. Sen sijaan tapaus osoittaa miten maalle käy, kun se luopuu kansallismielisyydeksi kutsutusta itsekkyydestään.

Jos Saksa (tai EU) olisi suojellut rajansa, tai edes vaatinut, että sen kanssa tehtyjä sopimuksia kunnioitetaan, mitään nyt koettua ei olisi tapahtunut. Mutta kun hallitsija päätti ryhtyä parantamaan maailmaa oman protestanttisen etiikkansa pohjalta, lopulta hän onkin polviasennossa: ei kiittämässä vaan anomassa. Ei Jumalalta, vaan Erdoganilta. Sovitusta haettaessa ei yhden pilkkarunoilijan oikeudet vaa-assa paina.

Vainion kirjoituksessa sananvapaus on lähinnä lehdistön vapautta päättää mistä puhutaan ja mistä ei. Mainittu kirjoitus päättyy toteamukseen, joka paremmin kuin mikään paljastaa media näkemyksen sananvapaudesta: "Jokaisella on oikeus kertoa mielipiteensä. Tiedotusvälineillä on vastuu niiden jakamiseen. Kaikkea ei tarvitse levittää."

Vaikka en usko osallistuneeni vihapuheisiin, tuon kaltainen näkemys mediasta suodattamassa sitä mistä saa ja ei saa puhua, saa kyllä vihaiseksi. Lehdistö mielestäni liioittelee roolinsa ja yliarvioi edustajiensa resurssit johtaa yhteiskunnallista keskustelua. Ja resurssivajaus on sekä fyysisiä että älyllisiä resursseja. Tähän ajatukseen voi hakea vauhtia katsomalla Donald Trumpin presidentinvaalikampanjaa, joka jo nyt on muuttanut yhteiskunnallisen keskustelun agendaa tavalla, johon median voimin ja resurssein ei olisi kyetty. Melkein naurattaa, kun Trump puhuu mediasta: "they are the most dishonest people in the world".

Vuorokauden vaihduttua nähdään tämän päivän lehdessä (TS) Sanomalehtien Liiton ilmoitus, jonka lopussa monenlaiset lehdistön järjestöt ilmoittavat toimivansa vastuullisen sanankäytön puolesta. Tuokin ilmoitus on epäloogisuudessaan merkillinen:

"  ...
   Toimittajien, tut-
kijoiden ja poliitikko-
jen vainoamista.

   Toisten uhkailua,
henkistä väkivaltaa,
haistattelua.

Mikään näistä ei liity
millään tavalla sanan-
vapauteen.
..."
Jos kerran nämä asiat eivät millään tavalla liity sananvapauteen, niin miksi niillä täytetään ilmoitus, jonka tarkoituksena on juhlistaa "Kansainvälisen sananvapauden päivää".