Tänään oli eduskunnassa naisten äänioikeuden 110-vuotis juhlaistunto. Naisasialiikkeellä on kiistatta ollut suuri ansio naisten yhteiskunnallisen aseman kohentamisessa.
Jossain vaiheessa liike on kuitenkin joutunut pahemman kerran hukkaan. Feminisminä siitä on tullut jonkinlainen epä-älyllisyyden muoto. Se on katkera ja hyökkäävä ideologia, joka tekee parhaansa synnyttääkseen itseensä kohdistuvaa vihaa. Liikkeeseen kohdistuvasta vihasta on feminismille hyötyä, minkä vuoksi se sitä pyrkii tuottamaan. Sen vuoksi teen valkoisena heteromiehenä parhaimmin, kun nauran sille.
Feminismi ei ole vuosikymmeniin ollut mikään naisasiainliike. Feministit ovat kaapanneet naisasialiikkeen vähän samaan tapaan kuin taistolaiset aikanaan pyrkivät valtaamaan työväenliikkeen.
Tämän kaappauksen myötä meillä on yhteiskunnallisia vaikuttajia, joiden mielipiteet ja puheet ovat tyhmyydessään melkein viihdyttäviä. Esimerkiksi joku Tiina Rosenberg, jota kuunnellessa ei todellakaan tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.
Joitakin päiviä sitten maailmalle levisi uutinen, jonka mukaan Pakistanin Islamilaisen ideologian neuvoston johtaja Mohammad Khan Sherani on ehdottanut, että aviomiehelle annettaan laissa oikeus tarpeen vaatiessa lyödä vaimoaan kevyesti. Ja jotta kuritus osataan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, neuvosto ohjeistaa, että pään alueelle kohdistuneisiin iskuihin ei käytettäisi kättä pidempää ja että iskut eivät osuisi silmien tai nenän alueelle. Myöskään luiden murtaminen, erilaisten haavojen, naarmujen tai mustelmien tuottaminen ei ole suotavaa.
Koska uutinen levisi näkyvästi useiden medioiden välityksessä, jäin odottamaan, onkohan feministeillä asiassa mitään lausuttavaa. Kuuluisiko esimerkiksi Katju Aron sanoa jotakin muslimivaimojen puolustukseksi? Ilmeisesti ei kuulu.
Minkälaisissa tilanteissa naisen kurittaminen on sitten paikallaan? Tämän päiväisten Turun Sanomien mukaan mainitun Islamilaisen Neuvoston mielestä naista pitäisi saada piestä, jos tämä esimerkiksi kieltäytyy seksistä, puhuu liian lujaa tai pukeutuu vastoin miehensä mieltymyksiä.
Aina valpas Anas Hajjar sen sijaan oli kommentoinut uutista. Ajjar, joka on vaatinut islamilaisen lain aseman vahvistamista Suomessa, rauhoitteli lukijoita toteamalla, että "meidän esimerkkimme on profeetta, joka ei ole koskaan lyönyt naista.
Eli me tiedämme, että on mahdollista toimia perheen sisällä väkivallattomasti."
Jäin miettimään, koskiko tuo Hajjarin todistus myös niitä vuosia, kun profeetan vaimo ei vielä ollut nainen. Nimittäin tätä kautta maahanmuuttajille saadaan ehkä ujutetuksi vielä sekin ajatus, ettei lapsiakaan tule kurittaa.
