Tänään oli Turun Sanomissa pieni uutinen otsikolla Tukholman asuntojen hinnat uuteen ennätykseen. Siinä kerrottiin, että kaupungin keskusta-alueella asuntojen keskimääräinen neliöhinta on nyt 9 400 euroa. Pelkästään syyskuun aikana hintojen nousun kerrotaan olleen kolme prosenttia ja Södermalmilla, jossa joskus itsekin asustelin ainakin kahdessa osoitteessa, nousuvauhdiksi ilmoitettiin viisi prosenttia.
Kaupunki tuli tutuksi 80-luvulla, kun monien muiden turkulaisopiskelijoiden tavoin olin kesät töissä (ja joskus talvenkin) Tukholmassa. Asuntoasian hoitamisen helppous ja vuokrien edullisuus ihmetyttivät aina.
Helsingin Sanomat kirjoittaa asiaa koskevassa uutisessaan asuntokuplasta, että "Jos asuntojen hinnat kääntyvät laskuun, niiden vakuusarvot eivät riitä kattamaan lainoja ja seurauksena voi pahimmillaan olla pakkomyyntien aalto, joka romahduttaa asuntomarkkinat."
Jo helmikuussa suomalaiset pankkimiehet kiinnittivät huomiota asiaan. Esimerkiksi toimitusjohtaja Ari Pauna Hypoteekkiyhdistyksestä arveli, että " Ruotsin asuntokuplan puhkeaminen voisi rantautua myös Suomeen, sillä pohjoismaiset asunto- ja pankkimarkkinat ovat kytköksissä toisiinsa."
Hintakuplan käsite ei taloustieteessä ole ihan yksiselitteinen. Asuntojen hintojen pitkään jatkunutta nousutrendiä Ruotsissa ei kuitenkaan voi kutsua hintakuplaksi missään järkevässä mielessä. Se edellyttäisi, että hinnat nousisivat niihin kohdistuvien odotusten perusteella eikä talouden fundamenteista johdettavista syistä. Ruotsin tapauksessa talouden fundamenttien vaikutus näkyy kuitenkin helposti. Nimittäin valtava asuntopula. Hinta aikaansaa tasapainon kysynnän ja tarjonnan välillä. Mitä vähemmän asuntoja on tarjolla kysyntään nähden, sitä korkeammaksi hinta nousee. Näin kuuluukin olla.
Tällä ei ole kuplatalouden kanssa mitään tekemistä. Kun viime vuonna tulleiden yli 100 000 tulijan jatkoksi tänä vuonnakin Ruotsiin tullee 20 000 - 30 000 tulijaa, sillä on seurauksensa.
Kaksi vuotta sitten Fredrik Reinfeldtin katsoi lentokoneen ikkunasta, ja kertoi nähneensä, että Ruotsissa on loputtomasti peltoja ja metsiä, tilaa maahantulijoiden tulla. Vastaavasti Merkel toivotti kaikki tervetulleiksi Saksaan. Olen ihmetellyt, eikö maan taloustietelijöistä löydy ainoatakaan, jolla olisi edes hetken rohkeutta olla tiedemies ja sanoa, että resursseilla on rajansa. Ruotsin tapauksessa tämä tarkoittaa: asuntojen hinnat eivät tule romahtamaan, kuplaa ei ole. Puhumattakaan, että Ruotsin asuntomarkkinat syöksisivät vielä Suomenkin asuntomarkkinat perikatoon.
Suvaitsevaisuus piirtää korrektille puheelle ahtaat rajat. Saas nähdä kenestä tulee ja koska tämän uususkonnon Kopernikus kansantaloustieteessä.
