Monikulttuuri saa päivä päivältä oudompia muotoja. Pertti Rönkän fb-seinällä kerrotaan esimerkiksi tänään, että Europol ilmoittaa yli 10 000 pakolaislapsen katoamisesta kahden viime vuoden aikana. Poliisi pelkää, että ainakin osa lapsista on päätynyt elinkauppiaiden uhreiksi ja seksiorjiksi.
Miten tällaiseen asiaan voi oikein suhtautua? Uutinen ei anna mitään vihjeitä siitä, missä ja millä tavalla nämä katoamiset oikein tapahtuvat. Luopuvatko vanhemmat lapsistaan vapaaehtoisesti maksua vastaan? Vai onko jossakin rikollisliiga, joka varastaa lapset?
Miten on mahdollista, että luotettavaksi ilmoittautunut mediamme ei koe tarvetta tämän ilmiön esille nostamiseen. Rönkön mukaan saksalainen media käsittelee asiaa, mutta omassa aamuisessa "lehtikatsauksessani" en huomannut vastaavia mainintoja suomalaisissa lehdissä.
torstai 31. maaliskuuta 2016
keskiviikko 9. maaliskuuta 2016
Uusi aika
Viikko sitten siirryin työelämän ulkopuolelle. Siirtyminen eläkkeelle tuli itsellenikin vähän yllättäen niin että paljoa en asiaa ollut ennakkoon miettinyt. Viimeisen parin vuoden aikana asia on toki aika ajoin käynyt mielessä. Mutta ehkä ainoa seuraus näistä mietteistä on ollut, että olen jossain määrin kartuttanut kirjahyllyäni teoksilla, joiden jo alun perin tiesin jäävän myöhemmin tutustuttavaksi.
Kuluneina päivinä olen yrittänyt jäsentää päiväni uuteen muottiin. Ainakin kaksi asiaa ovat kuvassa mukana: liikkuminen ja kirjalliset harrastukset. Liikkuminen on jäänyt viime vuosina liian vähälle ja sen virheen aion oikaista kevään myötä. Kirjallisiin harrastuksiin liittyy lukuharrastus. Tässä mielessä – kuten sanottu – olen parin viime vuoden aikana hankkinut kirjoja satunnaisesti ja sitä mukaa, kun olen kiinnostaviin teoksiin törmännyt.
Puhe törmäämisestä tässä yhteydessä on sikäli perusteltu, että jo useita vuosikymmeniä kaikenlaiset kirjakaupat ovat olleet retkikohteita, jonne menen vain näkemään, mitä kiinnostavaa on tarjolla. Useimmiten en tällöin ole etsimässä mitään tiettyä teosta tai yleensäkään tullut paikalle ostaakseni jotakin. Kysymys on enemmänkin virkistäytymisestä suunnilleen samassa mielessä kuin joku käy linturetkellä.
Aikanaan New Yorkissa käydessäni huomasin, että kirjakauppiaat olivat osanneet huomioida tällaisen retkeilyn liikeideoihinsa: myymälöihin oli rakennettu lukunurkkauksia, joissa saattoi paneutua kaupan oleviin hyödykkeisiin perinpohjaisemminkin.
Vaikka kirjakaupoissa kulkeekin ilman ostamistarkoitusta, heräteostokset ovat kuitenkin tavallisia. Viimeaikaisiin hankintoihin ovat sattuneet mm. Antony Beevorin toiseen maailmansotaa liittyvät suomennokset (tietääkseni kaikki), Markku Kuisman paljon kiitelty Venäjä ja Suomen talous, Ville Kivimäen Murtuneet mielet. Useimmiten nämä herätteet perustuvat johonkin aiemmin näkemääni arvosteluun tai muuhun ennakkotietoon tai käsitykseen teoksesta, kirjailijasta tai joskus esimerkiksi kirjan aiheesta. Näin ollen kirjakaupassa tehty heräteostos tuskin koskaan on aivan satunnainen ja perustelematon.
Kuten näkyy kirjastoni kasvaa kovin historiapainotteisesti. Siitä ei kuitenkaan kannata tehdä sellaista johtopäätöstä, että tulevaisuus ei minua kiinnostaisi. Kyllä se kiinnostaa ja kiinnostaa paljon pitemmälläkin tähtäyksellä kuin oman (ja lyhyeksi jäävän) henkilökohtaisen tulevaisuuteni näkökulmasta.
Viime aikoina olen alkanut ostaa myös e-kirjoja, vaikka jotain kapinaa kirjan sähköistyminen aiheuttaa. On kyllä kätevää hankkia kirja omalla kännykällä tai tabletilla ja saada se heti käyttöönsä. Lukukokemuskin esimerkiksi tabletilla luettaessa on hyvä. Mutta e-kirjojen seurauksena perinteinen kirjakauppa-laitos rappeutuu. Kirjakaupathan ovat muuttumassa tilauskeskuksiksi, jotka kilpailevat lähinnä sillä, monenko päivän odotusajalla kirjan saa käsiinsä.
Palkkatyöstä vapautuva aika ja energia vaatii uudet uomat. Tämä blogi olkoon paikka, johon kerään omat näkökulmani ja kantani yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Kuluneina päivinä olen yrittänyt jäsentää päiväni uuteen muottiin. Ainakin kaksi asiaa ovat kuvassa mukana: liikkuminen ja kirjalliset harrastukset. Liikkuminen on jäänyt viime vuosina liian vähälle ja sen virheen aion oikaista kevään myötä. Kirjallisiin harrastuksiin liittyy lukuharrastus. Tässä mielessä – kuten sanottu – olen parin viime vuoden aikana hankkinut kirjoja satunnaisesti ja sitä mukaa, kun olen kiinnostaviin teoksiin törmännyt.
Puhe törmäämisestä tässä yhteydessä on sikäli perusteltu, että jo useita vuosikymmeniä kaikenlaiset kirjakaupat ovat olleet retkikohteita, jonne menen vain näkemään, mitä kiinnostavaa on tarjolla. Useimmiten en tällöin ole etsimässä mitään tiettyä teosta tai yleensäkään tullut paikalle ostaakseni jotakin. Kysymys on enemmänkin virkistäytymisestä suunnilleen samassa mielessä kuin joku käy linturetkellä.
Aikanaan New Yorkissa käydessäni huomasin, että kirjakauppiaat olivat osanneet huomioida tällaisen retkeilyn liikeideoihinsa: myymälöihin oli rakennettu lukunurkkauksia, joissa saattoi paneutua kaupan oleviin hyödykkeisiin perinpohjaisemminkin.
Vaikka kirjakaupoissa kulkeekin ilman ostamistarkoitusta, heräteostokset ovat kuitenkin tavallisia. Viimeaikaisiin hankintoihin ovat sattuneet mm. Antony Beevorin toiseen maailmansotaa liittyvät suomennokset (tietääkseni kaikki), Markku Kuisman paljon kiitelty Venäjä ja Suomen talous, Ville Kivimäen Murtuneet mielet. Useimmiten nämä herätteet perustuvat johonkin aiemmin näkemääni arvosteluun tai muuhun ennakkotietoon tai käsitykseen teoksesta, kirjailijasta tai joskus esimerkiksi kirjan aiheesta. Näin ollen kirjakaupassa tehty heräteostos tuskin koskaan on aivan satunnainen ja perustelematon.
Kuten näkyy kirjastoni kasvaa kovin historiapainotteisesti. Siitä ei kuitenkaan kannata tehdä sellaista johtopäätöstä, että tulevaisuus ei minua kiinnostaisi. Kyllä se kiinnostaa ja kiinnostaa paljon pitemmälläkin tähtäyksellä kuin oman (ja lyhyeksi jäävän) henkilökohtaisen tulevaisuuteni näkökulmasta.
Viime aikoina olen alkanut ostaa myös e-kirjoja, vaikka jotain kapinaa kirjan sähköistyminen aiheuttaa. On kyllä kätevää hankkia kirja omalla kännykällä tai tabletilla ja saada se heti käyttöönsä. Lukukokemuskin esimerkiksi tabletilla luettaessa on hyvä. Mutta e-kirjojen seurauksena perinteinen kirjakauppa-laitos rappeutuu. Kirjakaupathan ovat muuttumassa tilauskeskuksiksi, jotka kilpailevat lähinnä sillä, monenko päivän odotusajalla kirjan saa käsiinsä.
Palkkatyöstä vapautuva aika ja energia vaatii uudet uomat. Tämä blogi olkoon paikka, johon kerään omat näkökulmani ja kantani yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)