Joitakin vuosia sitten yli 9-kymppinen sukulaismies otti puheeksi taitetun indeksin. Hän oli voimakkaasti sitä mieltä, että ns. taitettu indeksi oli viritetty näivettämään eläkkeet olemattomiksi. Vanhan ja suhteellisen varakkaan miehen vimma asiassa tuntui yllättävältä ja vähän huvittavaltakin. Keskustelimme asiasta pitkään ja lopulta sain hänet uskomaan, että eläkkeiden reaalinen ostovoima ei laske ainakaan taitetun indeksin vuoksi. Taitettu indeksi merkitsee kyllä sitä, että eläkkeiden ostovoima nousee paljon hitaammin kuin palkkojen. Ja siinä suhteessa eläkeläisten tilannetta tosiaan heikennettiin 90-luvulla, kun nykyinen eläkeindeksi tuli ns. puoliväli-indeksin tilalle.
Taitetussa indeksissä maksussa olevia työeläkkeitä korotetaan vuosittain niin, että niiden reaalinen ostovoima kasvaa viidesosalla palkkojen reaalisen ostovoiman kasvusta.
Viime viikolla sitten uutisoitiin uudesta kansalaisaloitteesta, joka jätettiin Eduskunnan puhemiehelle: aloite vaatii työeläkeindeksin palauttamista palkkatasoindeksiksi. Aloitteessa viitataan työeläkejärjestelmän alkuun 1960-luvulla, jolloin ansiotasoindeksistä tehtiin sellaisenaan myös työeläkeindeksi.
Kimmo Kiljunen, joka on keskeisesti ollut kansalaisaloitteen takana, sanoo eläkkeensaajien olevan ainoa tulonsaajaryhmä valtakunnassa, joka köyhtyy lakisääteisesti. Puhe köyhtymisestä on tässä yhteydessä provosoivaa. Lakisääteisestihän maassa pikemminkin taataan se, että työeläkettä saavien kansalaisten reaalitulot nousevat vuosittain aina, kun ansiotulotkin nousevat reaalisesti.
Kiljunen entisenä sosialidemokraattien kansanedustajana asettaa puoluetoverinsa hankalaan asemaan. Antti Rinnettä haastateltiin uutislähetyksessä ja hän vastusteli kansalaisaloitetta selittämällä, että vaadittu indeksiuudistus johtaisi päin vastoin siihen, että pientä eläkettä saavien asema vain heikkenisi. Suhteellisesti.
Seuraavan päivän lehtihaastatteluun Rinne oli ehtinyt hioa vastaustaan seuraavaan muotoon: "Sdp:n tavoitteena on, että kansaneläkeläisten ja pientä työeläkettä saavien ostovoimaa parannetaan. Tämä kansalaisaloite ei sitä tee parhaalla mahdollisella tavalla."
Politiikkojen puhuessa vastuu on kuuntelijalla. Rinne kyllä selvästikin ymmärtää, että kansalaisaloite on epärealistinen, mutta ei uskalla sanoa sitä. Tietäessään miten kiihkeästi asiaan suhtaudutaan eläkeläisäänestäjien joukossa, hän ratkaisee asian hämäyksellä ja on lupaavinaan etsiä parhaan mahdollisen tavan korottaa eläkeläisten ostovoimaa. Gallupien ykkössijaa ei parane sössiä.
Toverien Kiljunen ja Rinne työeläkelogiikan soveltaminen pienipalkkaisten alojen työehtoneuvotteluissa johtaisi palkankorotuksista kieltäytymiseen ellei yhteisymmärrystä saavutettaisi senttimääräisistä korotuksista. Prosenttikorotuksethan olisivat Kiljusta mukaillen pienipalkkaisten työntekijöiden työehtosopimukseen perustuvaa köyhdyttämistä.
Sen paremmin Kiljusesta kuin Rinteestäkään ei näytä olevan tarpeellista viitata Eläketurvakeskuksen laskelmiin, joiden perusteella eläkevarat loppuvat 2060-luvulla, jos ansiotasoindeksistä tehtäisiin eläkeindeksi. Kun kansalaisaloite tulee eduskuntaan, ei lopputuloksesta ole epävarmuutta. Mikään vastuuntuntoinen taho ei palauta ansiotasoindeksiä eläkeindeksiksi. Tärkeätä silti olisi, että eduskuntakeskustelu toisi myös eläkeläisten ulottuville sellaista tietoa, joka avulla poliittisten helppoheikkien puheet asettuisivat oikeaan arvoonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti