Pitkä kuuma kesä

Kesäkuusta tuli ikimuistettava. Sillä kukapa olisi uskonut, että Iso-Britannia todellakin valitsee Brexitin. Vaikka mahdollisuus lähtöpäätökseen tuntui olevan, median myllytyksessä monikaan ei varmaan olisi uskaltanut panna rahojaan likoon sen puolesta.

Nyt heinäkuussa republikaanien ja demokraattien konventtien välissä Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanjaa käydään jo kovilla kierroksilla ja taas medialla on tärkeänä työnä kätilöidä oikea vaalitulos. Iso-Britannian pettymyksen ei anneta masentaa vaan nyt sanan säilät säihkyvät Yhdysvaltojen puolesta. Niinpä Ylen sivuilla oli tänään haastateltu Trumpin kampanjassa mukana olevaa suomalaista. Kummallisessa haastattelussa haastateltava vastaili toimittajan kysymyksiin. Minkä jälkeen toimittaja kommentoi vastausta ja kertoi samalla, mikä olisi ollut oikea vastaus. En tiedä, mitä kyseinen haastateltu mahtoi ajatella lopputuloksesta, jossa hänen sanansa toimivat jonkinlaisena tekosyynä kertoa lukijalle, miten tyhjää kaikki presidenttiehdokas Trumpin puhe onkaan.

Vähän toisentyyppinen artikkeli oli tänään The New York Timessa. Feisal G. Mohamed kirjoitti pitkän, oppineen selvityksen siitä, miten Trumpin puheiden aatteelliset juuret löytyvät Carl Schmitt´n yhteiskunnallisesta ajattelusta. Tämän ajattelun kulmakivenä on kansallisvaltio, ja nykyajan amerikkalaiselle liberaalille kansallismielisyys ja kansallissosialismi ovat suunnilleen yksi ja sama asia, kuten suomalaiselle suvakille ainakin. Niinpä ei sitten ollut edes yllätys, kun kirjoituksen loppupuolella paljastettiin Schmittin liittyneen Natsi-puolueeseen 1933. Oli hyväkäs vielä sodan jälkeenkin kuulema kieltäytynyt "to submit to denazification".

En tiedä liittyykö ikääntymiseen, mutta nykyään haaveilee kanavasta, jossa vain raportoitaisiin maailmanmenoa ja jätettäisiin johtopäätösten tekeminen kuulijoille. Välillä tuntuu, että osa median valistustyötä on jättää raportoimatta olennaista ja kommentoida epäolennaista. Näinä aikoina olisi esimerkiksi luullut, että republikaanien kokouksen päätöspäivässä oli kiinnostanut Peter Thielin puheenvuoro. Tai Trumpin suhde seksuaalivähemmistöjen kanssa. Enpä kuitenkaan huomannut mitään merkkejä näistä. Sellainen huomio olisi varmaankin tehnyt särön politrukkien tiedotuslinjaan.